Hei ystävät,

Olen kuin olenkin turvallisesti Suomen maaperällä ja Tampereella! On ihanaa olla kotona, kaikki on niin tuttua ja turvallista.On tuntunut hassulta kulkea kaduilla kun kukaan ei tuijota eikä sihise eikä yritä myydä mitään. Ajellessamme Helsingistä kotia kohti ihmettelin missä ovat kaikki ihmiset! Tiet ovat loistokunnossa ja ihmiset ajavat sääntöjen mukaan ja kaikkialla on puhdasta ja tuoksuu kesä! Ja tämä valoisuus!vau!
Tuntuu uskomattoman pitkältä ajalta viisi kuukautta toisella pallon puoliskolla. Tuntuu jo myös unohtuvan että sielläkin eletään ja ponnistellaan ja että sielläkin on ystäviä ja ihania ihmisiä ihan oikeesti.

Oli kyllä hienoa kokea mitä on asua muualla ja paljon on asioita joita tulee ikävä, mutta on Suomi kyllä hieno paikka asua ja elää ja on kiva olla Suomalainen!

Pidetään kivaa ja hyvää kesää!

Halauksin, Saana

Hei ystavat,

Siella kesa tekee tuloaan. Olen oivaltanut kuinka uskomattomassa maassa olen syntynyt, ajatella, 4 taysin erilaista vuodenaikaa ja niiden vaihteluita! Taalla ollaan muka syksyssa, mutta eipa tama oikein syksylta tunnu. silloin kun tulin, helmikuussa, oli kylla tavattoman kuuma, mutta nyt ei lampomittari nayta enaa kuin korkeimmillaan 30 astetta. Tavallisesti on ehka 25 astetta, joten ei tuolla ulkona oikein palelemaan paase, toisin kuin taalla sisalla kotona. Asun hyvalla alueella, hiukan keskustan ulkopuolella, yliopistoalueella. Taalla rakennetaan talot paaasiassa sementista, joten sisalla on yleensa uskomattoman kylma, nytkin on villapaita paalla.. Koomista.

 

Niin, tosiaan olen miettinyt vuoden kiertokulkua ja kylla Suomen vuosi on kiehtova! Aina voi odottaa uutta vuodenaikaa ja valmistautua uusiin juttuihin. Taalla on tama ainainen kesa…Onneksi on kuitenkin kesa kun tulen takaisin J

Tuntuu tosiaan kaantyvan loppusuoralle tama Mosambikin aikani. Tuntuu aika haikealta, etta todennakoisesti en tule kohtaamaan suurinta osaa uusista mosambikilaisista ystavistani enaa ja kaikkein vaikeimmalta tuntuu jattaa tyopaikan nuoret ja tyontekijat. Mulla ei enaa harjoittelua nimittain ole kuin pari viikkoa jaljella..

 

Olimme suomalaisten ystavien kanssa Swasimaassa jo toista kertaa. Paasin pyoraretkelle villielainten pariin eraassa luonnonpuistossa. Muutaman kaverin kanssa vuokrasimme maastopyorat ja lahdimme polkemaan ihanassa vuoristomaastossa. Tapasin paljon antilooppeja ja seeproja, pari hippoa ja krokotiiliakin, villisikoja yms. Hiivin ihan muutaman metrin paahan seepralaumasta ja olin aivan hurmoksessa..puistossa ei ollut isoja petoja, joten se oli ihan turvallinen pyoraretki, vaikkakin tosi jannittava!

Swasimaassa paasin myos saunaan!! Loysimme ihastuttavan kylpylan ja siella saunoimme ainoina valkoisina, ja ainoina ylalauteiden kuluttajina…

 

Olen myos kokenut jannittavan torireissun Xipamaninen torille, jossa minut kerran yritettiin ryostaa. Nyt olin paikallisten kavereiden turvaamana etsimassa isalle liskonnahkaa rumpukalvoksi…enpa kerro loysinko, jaakoon yllatykseksi, mutta torilta olisi loytanyt varmasti ihan mita mieleen olisi tullut. Elainten osia, luita, nahkoja, sarvia yms. roikkui esilla, erilaisia vareja ja taikakaluja. tuntui kuin olisi ollut jossakin salaperaisessa seikkailupelissa…

 

Nahdaan pian!

 

halauksin, Saana

Heippa,

Mita kuuluu?
Taalla neljannestakin kuukaudesta kohta selvitty. Pikkaisen vinhaa... tavallaan aika on kylla mennyt madellen, mutta jotenkin tuntuu hassulta etta kohta on jo kesakuu...ja lahdin suomesta jo helmikuun alussa...

Olen viime viikot pakertanut opinnaytetyon parissa ja tuntuu etta aika loppuu kesken. on paljon mielenkiintosia jarjestoja joissa vois vierailla ja tuntuu etta on vaikea rajata aihetta. Olen tykannyt kovasti opettaa nuoria ja kylla niita tulee ikava kun pitaa lahtea. Jotkut nuorista jaavat varmasti erityisesti mieleen ja toivoisin etta voisin joskus tulevaisuudessa tavata heita uudestaan ja nahda mita heille kuuluu. Unelmia on, toivottavasti ne toteutuvat, niin heilla kuin minullakin...

Olimme viime viikonloppuna Inhambanessa, n. 500 kilometria ylospain aivan ihanalla Tofo- beachilla. Hiekkaa silmankantamattomiin, turkoosi Intianvaltameri syoksi aaltoja rantaan ja aurinko paistoi lampimasti. Oli ihana paasta lomailemaan ja pois taalta suurkaupungista. Maputosta on jo mennyt vahan maku... Minakin paasin uimaan miehenmittaisissa aalloissa ja valilla vahan pelottikin. Rannalla tutustuin kulkukoiriin jotka seurasivat meita uskollisesti melkein majapaikalle asti. Inhambane on mandariinikaupunki, siella tienvierustat varittyvat oransseiksi kun mamat myyvat hedelmia. Maistoin myos oikeaa kookosmaitoa ja ei se kylla haavia ollut...piti kai sitakin kokeilla ja leikkia afrikkalaista :) Oli kylla tosi viihtyisa viikonloppu.

Reissut jatkuvat, huomenna lahdetaan Swasimaahan, toistamiseen. Nyt varataan vaan enemman aikaa ja kiva menna kun tietaa vahan itsekin mihin on menossa. Mennaan Ezulwini valleyhin, pieneen kylaan  ja toivottavasti paastaan kulkemaan luonnonpuistossa jalkaisin tai pyoralla.

Taalla tama elama jatkuu ennallaan. Suomalaisia opiskelijoita on tullut lisaa tanne ja oma olo alkaa jo kaantya lahdon puolelle... outoa. Juho tulee onneksi ihan pian!

Halauksia ja lampenevia ilmoja (hehee, kuulin etta siella on taas ilmat viilentynyt...).

Saanalta

Tuulee ja jossain kaukana jyrisee ukkonen. Eilen oli taas hellepaiva ja illan pimetessa alkoi salamoida ja jyrista. ilmat vaihtelevat eika tieda koskaan minkalaiseen paivaan heraa. Tanaan tosiaan tuulee ja suunnittelemamme uima-allassunnuntai pitaa suunnitella uudelleen J Koulutehtavia on ja opinnaytetyota olenkin koko aamun suunnitellut. Aiti ja Tuula toivat kannettavan, mika helpottaa raporttien kirjottamista. Nettia tassa ei ole, mutta kuitenkin..<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Sukulaiset kavivat ja oli ihana nahda! Kovasti oli nahtavaa ja koettavaa. Kavimme Etela-Afrikan puolella safarilla ja nain paivaunilla haukottelevia leijonia, isoja uljaita kirahveita, norsuja, virtahepoja ja niitten isoja kitoja, sarvikuonoja, pahkasikoja, antilooppeja ym. Apinat kulkivat laumoissa punaisine takapuolineen ja pikku apinat kavivat tervehtimassa meita auton konepellilla!!

 

Miten siella vappua vietettiin? Mina olen kai tullut vanhaksi ja laiskaksi ja tylsaksi. Vappuaaton tein kasitoita ja olin vain kotona…pitas varmaan olla jo huolissaan… J en kuitenkaan tayttanyt kuin 23 vuotta viimeksi… Taalla kylla tuo paivarytmi on kaantynyt koska taalla alkaa hamartamaan jo ennen kuutta.

 

Olen kylla ajatuksissani usein Suomen kevaassa. Olisi ihana nahda hiirenkorvia ja ensimmaisia leskenlehtia ja viettaa pitkia valoisia iltoja. Ajelisin pyoralla pitkin tampereen katuja ja soisin jaateloa laukontorilla! Teen sen sitten kesakuussa.

 

Mulla on nyt ollu aika kiireista koulujuttujen kanssa. Olen opettanut yhteisokeskuksessa englantia nuorille ja ensiviikon haasteena olisi aloittaa opinnaytetyohon aineiston keraaminen. Teen vierailuja koteihin ja haastattelen ihmisia heidan arjestaan ja perheeseen, etenkin nuoriin liittyvista asioista. Vierailen jossaki organisaatioissa jotka tekee nuorisotyota. Nuorten kanssa olen suunnitellut erilaisia teatteria, piirtamiseta ja kirjoittamista sisaltavia juttuja.. Joskus kylla tuntuu etta yrittaa haukata liian isoa palaa ja tuntuu etta on aika oman onnensa nojassa naissa jutuissa, mutta kuitenkin olen motivoituneempi koulutoihin kuin koko opiskelun aikana.

 

Kirjoitan lisaa illalla…

 

Tulin asken elokuvista ylivieskalaisen Annen kanssa. En edes muista elokuvan nimea, jostain 70-luvulta se oli eika kovin kiinnostava. Elokuvalipun hinta muuten vaihtelee eurosta kolmeen euroon ja popparit maksoivat euron! Teattereita on kylla usempia, mutta olin tanaan ensi kertaa elokuvissa. Hauska yllatys oli valitauko! Kuulemma vaihtavat nauhaa tai jotain sellasta valilla…

 

Kello on nyt puoli kuusi ja ulkona sakkipimeaa. Katkerana mietin miten valoisaa siella on…Kuulin etta siella oli ollut yli 25 astetta! Upeaa!

 

Perjantaina tehtiin suomalaismosambikilaisin voimin lihapullia ja perunamuusia ja kaytiin Afrikkabaarissa kuuntelemassa livemusaa. Eilen reissasin samaisen annen kanssa isolle Xipamaninen torille ja ostin ihania kankaita joista ajattelin ommella mekkoja. Tori on tuhkatiheassa kojuja ja ihmiset kauppaavat kuka mitakin. Olimme ainoat valkoiset siella ja niinpa sitten kavikin etta minun kangaskassistani loytyi puukolla vedetty reika, mutta onneksi olin varautunut ja piilottanut rahat hyvin eika kassissa ollut kuin vesipullo, joka ei sekaan ollut kelvannut vorolle. Selvisin saikahdyksella.

 

Aurinkoisia paivia ja nahdaan pian!

 

halauksin, saana

Hei ystavaiset,

Tanaan on oikein hyva paiva taas istahtaa koneen aareen kun ulkona on harmaata ja tihkuttaa vetta. Olen itseasiassa koko paivan tuijottanut ruutua kirjoitellen raportteja ja oppimispaivakirjaa ja sahkoposteja. Tyokaverini oli sairastunut malariaan ja niinpa on ollut aikaa keskittya kirjoittamiseen.

Harjoitteluasiat alkavat nyt rullaamaan mukavasti. Teen toita teinien kanssa. Tuolla meidan tyopaikalla toimii jo ryhma nuorille, minka tarkoituksena on tukea heita harrastuksissa ja koulutiella etteivat poikkea vaarille teille. Taalla nuo sosiaaliset ja taloudelliset ongelmat ovat nakyvia ja koyhyys pakottavaa. Nuoret ovat ihan mahtavaa jengia! Hyva on myos, etta teen toita kahden paikallisen tyontekijan kanssa, joista toinen osaa jopa englantia! Minun oli suunniteltava ja mietittava harjoittelua uusiksi koska pienten lasten kanssa ei vain portugalin taidoillani pitkalle potkita. taalla kaiken lisaksi osa lapsista puhuu pelkkia alkuperaiskielia ja oppivat portugalia vasta koulussa. Joka tapauksessa, mina teen toita nuorten kanssa englanti-portugali-sekakielella ja yritetaan ymmartaa toisiamme. itseasiassa pitaisi valmistella englannintunteja! tarkein kieli taalla ehka kuitenkin on tuo bodylanguage...:)

Kovasti siellakin tuntuu ihmisilla tapahtuvan. Odotan kovasti etta paastaan vaihtamaan kuulumisia ja tekemaan kivoja juttuja! Kylla se maailma pyorii siellakin pain... Onneksi sitten kun tulen on kesa! Taalla yot ovat kylmenneet ja viime viikonloppuna swasimaassa olisin tarvinnut takin paalleni. Taalta kylla saa vaatetta ostettua, mutta pitaisi varautua ajoissa. Ostinkin second hand shopista kivan jakun.

Taalla elama tosiaan tasaantuu ja arkistuu. Nyt jopa malttaa viettaa paivia kotona ja pystyy keskittymaan opiskeluihin paremmin. Oltiin pari viikkoa sitten Tiinan ja paikallisten ystavien kanssa Xai-Xaissa, n. 200 kilometria Maputosta pohjoiseen. Siella oli ihanat rannat ja majoituttiin yhden tyton kotona, hyvin paikallisesti. Tehtiin ruokia perusteellisesti jauhamalla ensin vilja kasin jauhoksi ja kaikki tapahtui pienella pihamaalla. Keskella pihaa seisoi kaivo, joka oli oikeastaan koko kodin keskus. Pesuvesi, juomavesi ym. kannettiin siita ampareilla ylos. Ihmettelen kuitenkin miten kodit ovat taalla niin siisteja ja natteja kun niissa eletaan ihan eri tavalla kuin meilla. Kaytiin katsomassa vanhoja tulvapaikkoja Frelimo-puolueen lippujen heiluessa viereisella muistoaukiolla ja tuntui kuin olisi palannut ajassa taaksepain...Xai-Xai on tuon puolueen paakaupunki, sita ei voinut olla huomaamatta. Se on myos Maputosta seuraavan provinssin Gazan paakaupunki. Lehmia, vuohia ja kanoja tepasteli kaduilla ja voi vain kuvitella mita landea sitten muu provinssi on, jos tuo oli paakaupunki!

Viime viikonloppuna suunnattiin suomipoppoolla Swasimaahan. Maisemat olivat mahtavat, melkein niin ku norjassa olis ollu. Vuoristoista ja savannista ja huomattavasti vauraampaa kuin rajan talla puolella. Nahtiin apinoita tien varrella ja tiina naki villisian ja antiloopin! Varsinaisessa luonnonpuistossa ei kayty, mutta perinteisessa kylassa kylla, missa paastiin tutustumaan perinteiseen savimajakulttuuriin ja nauttimaan varikkaasta tanssiesityksesta.

Vaikka olen nyt asettunut paremmin tanne on koti-ikava valilla hurja. Ehka olen niin herkkis, etta otan valilla asiat taalla raskaasti. Paljon on kaikkea ihanaa, mutta kurjaa myos. Taudit (hiv, malaria..) ovat niin todellista arkipaivaa ettei sita ole aiemmin ajatellutkaan. Liikenteessa sattuu onnettomuuksia ja saa kylla olla tarkkana mista ja milloin kadun ylittaa.  Mutta paaasiassa on hyva mieli. Batiikkikurssi on alkanut ja se on tosi mielenkiintosta, hidasta ja monivaiheista, mutta alyttoman mukavaa!!

Nyt lahden ruokakauppaan ja sitten siivoan kamppaa kun aiti ja tuula tulevat lauantaina!!

halaus, saana