Heippa!

Olen tulossa moskiittoverkkoostoksilta. Suomesta tuomani oli liian pieni ja hyttysen puremat kutiavat kovasti. Ostin sen tuosta kadulta ja tinkasin taitavasti hintaa :). noin kolmella eurolla sain sen.

Hinnoista puheenollen, hintataso taalla ei ole niin hurjan kaukana meidan suomen hinnoista. Etenkin tuontitavarat  (shampoot, murot, mehut, tietyt hedelmat, jaatelot ym) ovat ihan samoissa hinnoissa. Suuret yhtiot, kuten Shell ja Nestle ovat vallanneet markkinat. McDonald'sia ei minun silmiini ole osunut, mutta Coca Colan mainoksia nakee joka puolella. Supermercadoista, kaupoista olen loytanyt kaikkea mita tarvitsen, tosin pika\valmisruokia on turha etsia ainakaan noista pienemmista puodeista. Pakkauskoot ovat inhimillisempia taalla (ei aina jotain mega-, jumbo tai super-alkuisia) ja karkkihyllysta on jopa helppo valita. Aika paljon ollaan syoty ravintoloissa. Lahellamme on Club de Professor -niminen ulkoilmaravintola, josta esimerkiksi pizzan saa 3 eurolla ja tapotayden viinilasin 50 sentilla.(meidan kantis!!) Hedelmat ovat maukkaita ja banaanit tosi edullisia, n. 40 senttia/kilo. En tieda kiinnostaako ketaan nama ruoka-asiat ja hinnat, mutta minulla alkaa vahan nalka kurnia vatsassa, joten menkoot sen piikkiin...
Vetta tulee juotua monta litraa paivassa. taalla on niin kuuma, etta on jatkuva pieni hiki paalla. en tiennytkaan, etta esimerkiksi olkapaista voi hikoilla...vetta siis pitaa juoda ja olen yrittanyt sinnikkaasti totutella keitetyn veden makuun, mutta toistaiseksi pullotettu vesi vie voiton. Kraanavesi on jotenkin omistuista...eika maku keittamalla lahde. jos ei elama ole jo suomessa pyorinyt ruuan ymparilla, niin taalla ainakin :)

Meidan portugalinopettaja oli ollut vahan shokissa meidan lahtotasotestin jalkeen! Olivat kuvitelleet ehka vahan liikoja meidan kielitaidoista...Tanaan on ensimmaiset kunnon tunnit ja saapa nahda mita siita tulee kun opettajamme ei puhu englantia emmeka me portugalia, kuin um pouco, pikkuisen. Opetus on meilla kotona maanantaisin, keskiviikkosin ja torstaisin seitsemasta eteenpain. eli iltaopetusta. Taalla kylla virta loppuu tytosta jo iltapaivalla, joten voi olla vahan levotonta opiskella tuohon aikaan... Kylla mina olen parjannyt niilla vahaisilla portugalin taidoillani ihan hyvin tavallisten arkiasioiden hoidossa., mutta kun pitaisi osallistua  seminaareihin yms... kuulostaa jo vahan astetta vaativammalta...Iltaisin joskus yritan lukea oppikirjaa, mutta kun on paivan jo takkuillut kielen kanssa niin illalla on mieluisampaa lukea  kirjoja suomeksi. Taalla on Kepalla pieni kirjasto, jossa ajattelin pyorahtaa viela talla viikolla. kiva saada suomenkielista lukemista. Minua myos harmittaa, etten ottanut koulukirjoja mukaan. Joku sosiaalipedagogiikan perusopus olisi hyva matkakaveri taalla.

Niin, harjoitteluasiatkin alkavat olla vahan selkeampia. Yliopiston porukka on antanut meille kylla paljon aikaansa ja tilaa  vaikuttaa oman opiskelusuunnitelman tekemiseen. Nailla nakymin tulen tekemaan harjoittelua ensi viikosta alkaen toukokuun loppuun asti kolmena paivana viikossa. Se on helpoin tapa yhdistaa opiskelu yliopistolla, projekteihin tutustumiset, opinnaytetyo ja kaytannon harjoittelu.
Tulen tekemaan harjoittelun katulapsien kanssa. Toteutan omaa projektia yhdessa yliopiston ohjaajani kanssa, jossa saan kylla pistaa itseni likoon  paasta varpaisiin. Olen jo suunnitellut kayttavani erilaisia luovan ilmaisun keinoja tukemaan lasten identiteettin kasvua ja aikaansaamaan onnistumisen kokemuksia, joita varmasti nailla ei ole ainakaan liikaa. Vaihtoehtoja on paljon, mutta omimmalta tuntuu tyoskennella toiminnallisesti ja varovaisesti sanoen ratkaisukeskeisesti... Minulla kun ei ole ammatti- eika kielitaitoa lahtea kaivelemaan vaikeita  kokemuksia ja traumoja, eika oikeastaan haluakaan. Taalla elaman epareiluus tulee muutenkin vastaan ihan jo vaikka tuolla kotona yrittaessani sopeutua siihen, etta joku toinen sijaa vuoteen ja pesee tiskit. Harjoittelultani haluaisin nimenomaan nahda eteenpain menemista ja keskittymista siihen, mita lapsi osaa tai haluaa ja tukea siina.
Opinnaytetyo kulkenee projektin rinnalla..

Aina valilla heraan ihmettelemaan tata kaikkea. Samaan aikaan on niin paljon yhtalaisyyksia ja taysia vastakkaisuuksia suomeen verrattuna. Tuo liikenne on yksi jalkimmaisista. Vastakkainen liikenne ja vallaton ajaminen kylla saa aiheestakin varomaan mista kadun ylittaa. Jos tamperelaiset autoilijat eivat kunnioita jalankulkijoita, niin taalla se on varmaan jo halveksuntaa. Hajut ja madantyvat jatteet ja eriarvoisuus ovat varmasti asioita, joihin en eika tarvitsekaan tottua. Ollaan kuitenkin uskallettu huristaa paikallisten tapaan chapoilla, joiden kertamaksu on ehka 20 senttia. aika tarinaa.  taksillakin ajetaan, mutta olen pyrkinyt minimoimaan sita. pimealla ei kuitenkaan ole paljon vaihtoehtoja meilla...

Sain toissailtana ruisleipaa ja karjalanpaistia! Yhden suomalaisen luona vietettiin iltaa ja siella oli seka suomalaisia, etta mosambikilaisia herkkuja. Maistoin Matapaa, makeahkoa pinaattikeitonnakoista kastiketta, joka tehdaan lehdista, kookosmaidosta yms. Voi ei, taas puhun ruuasta..no,  Oli mukava tavata suomalaisia ja vaihtaa ajatuksia. Toiset ovat jattaneet virkansa suomessa ja tulleet tanne seuraten sydantaan. En tieda kylla viela mihin se minun sydameni minut vie, ehka kuitenkin takaisin tampereelle.

Olen ruskettunut kylla kiitettavasti! taalla pelkka kavely kadulla voi polttaa ihoa. mina en ole palanut, mutta kylla aurinkorasvaa on kaytettava. Olen loytanyt ihania toreja, joista loytaa kaikenlaista jannaa. Minulla on pikkuletit ja yksi paikallinen luuli minuakin jo paikalliseksi :) vai lieko vain kohteliaisuus...Letitys vei koko lauantaipaivan aikaa, kahdeksan tuntia istumista! Uinut olen, kirjoittanut, piirtanyt, kavellyt ja saanut voimaa niista asioista mista kotonakin.  Taalla voi kylla tehda samoja asioita kuin suomessakin kesalla, ja paljon muuta. Juho, sain kirjeen postiin viimeinkin! Taalla palvelu on vahan omituista, kun on suomessa tottunut sellaiseen ylitehokkaaseen toimintaan. taalla ei ole kiire mihinkaan, joka johtaa minut vaivaannuttaviinkin tilanteisiin kun ei tieda mita seuraavaksi tapahtuu. esimerkiksi siella postissa oli monta virkailijaa, jotka vain tarinoivat keskenansa ja siina sivussa yritin jotenkin hoitaa omaa asiaani..

Olemme tutustuneet naapureihin ja olleet paivallistamassa heidan luonaan. Toisen naapurin pikkulapset ovat aivan herttaisia ja hymyilevaisia ja yrittavat kovasti jutella. Taalla ihmiset ovat tosi avoimia eika koti ole mikaan piilopaikka vaan sinne on vieraat tervetulleita. ihmiset ovat paljon ulkona ja kadun varsilla istuskellaan kaikessa rauhassa ja eletaan elamaa rupatellen tuttavien kanssa. kiireettomyydessa on kylla hienoja puolia, yksi niista on se, etta on aina aikaa auttaa toisia. mekin olemme tuolla pyorineet eksyksissa ja aina ollaan saatu 10+ palvelua tavallisilta kaduntallaajilta. taalla eletaan hetkessa, eika missaan minuuttiaikataulussa. otetaan vastaan se mika tulee.

Kaikki uusi ja ihastuttava eivat kuitenkaan vie ikavaa pois! koti on aina koti :)

Saana

ps. olen ollut ihan terveena! kiitos korkeimman ja hyvan terveysvalistuksen :)