Heippa!
Olen tulossa moskiittoverkkoostoksilta. Suomesta tuomani oli liian
pieni ja hyttysen puremat kutiavat kovasti. Ostin sen tuosta kadulta ja
tinkasin taitavasti hintaa :). noin kolmella eurolla sain sen.
Hinnoista puheenollen, hintataso taalla ei ole niin hurjan kaukana
meidan suomen hinnoista. Etenkin tuontitavarat (shampoot, murot,
mehut, tietyt hedelmat, jaatelot ym) ovat ihan samoissa hinnoissa.
Suuret yhtiot, kuten Shell ja Nestle ovat vallanneet markkinat.
McDonald'sia ei minun silmiini ole osunut, mutta Coca Colan mainoksia
nakee joka puolella. Supermercadoista, kaupoista olen loytanyt kaikkea
mita tarvitsen, tosin pika\valmisruokia on turha etsia ainakaan noista
pienemmista puodeista. Pakkauskoot ovat inhimillisempia taalla (ei aina
jotain mega-, jumbo tai super-alkuisia) ja karkkihyllysta on jopa
helppo valita. Aika paljon ollaan syoty ravintoloissa. Lahellamme on
Club de Professor -niminen ulkoilmaravintola, josta esimerkiksi pizzan
saa 3 eurolla ja tapotayden viinilasin 50 sentilla.(meidan kantis!!)
Hedelmat ovat maukkaita ja banaanit tosi edullisia, n. 40 senttia/kilo.
En tieda kiinnostaako ketaan nama ruoka-asiat ja hinnat, mutta minulla
alkaa vahan nalka kurnia vatsassa, joten menkoot sen piikkiin...
Vetta tulee juotua monta litraa paivassa. taalla on niin kuuma, etta on
jatkuva pieni hiki paalla. en tiennytkaan, etta esimerkiksi olkapaista
voi hikoilla...vetta siis pitaa juoda ja olen yrittanyt sinnikkaasti
totutella keitetyn veden makuun, mutta toistaiseksi pullotettu vesi vie
voiton. Kraanavesi on jotenkin omistuista...eika maku keittamalla
lahde. jos ei elama ole jo suomessa pyorinyt ruuan ymparilla, niin
taalla ainakin :)
Meidan portugalinopettaja oli ollut vahan shokissa meidan
lahtotasotestin jalkeen! Olivat kuvitelleet ehka vahan liikoja meidan
kielitaidoista...Tanaan on ensimmaiset kunnon tunnit ja saapa nahda
mita siita tulee kun opettajamme ei puhu englantia emmeka me
portugalia, kuin um pouco, pikkuisen. Opetus on meilla kotona
maanantaisin, keskiviikkosin ja torstaisin seitsemasta eteenpain. eli
iltaopetusta. Taalla kylla virta loppuu tytosta jo iltapaivalla, joten
voi olla vahan levotonta opiskella tuohon aikaan... Kylla mina olen
parjannyt niilla vahaisilla portugalin taidoillani ihan hyvin
tavallisten arkiasioiden hoidossa., mutta kun pitaisi osallistua
seminaareihin yms... kuulostaa jo vahan astetta
vaativammalta...Iltaisin joskus yritan lukea oppikirjaa, mutta kun on
paivan jo takkuillut kielen kanssa niin illalla on mieluisampaa
lukea kirjoja suomeksi. Taalla on Kepalla pieni kirjasto, jossa
ajattelin pyorahtaa viela talla viikolla. kiva saada suomenkielista
lukemista. Minua myos harmittaa, etten ottanut koulukirjoja mukaan.
Joku sosiaalipedagogiikan perusopus olisi hyva matkakaveri taalla.
Niin, harjoitteluasiatkin alkavat olla vahan selkeampia. Yliopiston
porukka on antanut meille kylla paljon aikaansa ja tilaa
vaikuttaa oman opiskelusuunnitelman tekemiseen. Nailla nakymin tulen
tekemaan harjoittelua ensi viikosta alkaen toukokuun loppuun asti
kolmena paivana viikossa. Se on helpoin tapa yhdistaa opiskelu
yliopistolla, projekteihin tutustumiset, opinnaytetyo ja kaytannon
harjoittelu.
Tulen tekemaan harjoittelun katulapsien kanssa. Toteutan omaa projektia
yhdessa yliopiston ohjaajani kanssa, jossa saan kylla pistaa itseni
likoon paasta varpaisiin. Olen jo suunnitellut kayttavani
erilaisia luovan ilmaisun keinoja tukemaan lasten identiteettin kasvua
ja aikaansaamaan onnistumisen kokemuksia, joita varmasti nailla ei ole
ainakaan liikaa. Vaihtoehtoja on paljon, mutta omimmalta tuntuu
tyoskennella toiminnallisesti ja varovaisesti sanoen
ratkaisukeskeisesti... Minulla kun ei ole ammatti- eika kielitaitoa
lahtea kaivelemaan vaikeita kokemuksia ja traumoja, eika
oikeastaan haluakaan. Taalla elaman epareiluus tulee muutenkin vastaan
ihan jo vaikka tuolla kotona yrittaessani sopeutua siihen, etta joku
toinen sijaa vuoteen ja pesee tiskit. Harjoittelultani haluaisin
nimenomaan nahda eteenpain menemista ja keskittymista siihen, mita
lapsi osaa tai haluaa ja tukea siina.
Opinnaytetyo kulkenee projektin rinnalla..
Aina valilla heraan ihmettelemaan tata kaikkea. Samaan aikaan on niin
paljon yhtalaisyyksia ja taysia vastakkaisuuksia suomeen verrattuna.
Tuo liikenne on yksi jalkimmaisista. Vastakkainen liikenne ja vallaton
ajaminen kylla saa aiheestakin varomaan mista kadun ylittaa. Jos
tamperelaiset autoilijat eivat kunnioita jalankulkijoita, niin taalla
se on varmaan jo halveksuntaa. Hajut ja madantyvat jatteet ja
eriarvoisuus ovat varmasti asioita, joihin en eika tarvitsekaan tottua.
Ollaan kuitenkin uskallettu huristaa paikallisten tapaan chapoilla,
joiden kertamaksu on ehka 20 senttia. aika tarinaa. taksillakin
ajetaan, mutta olen pyrkinyt minimoimaan sita. pimealla ei kuitenkaan
ole paljon vaihtoehtoja meilla...
Sain toissailtana ruisleipaa ja karjalanpaistia! Yhden suomalaisen
luona vietettiin iltaa ja siella oli seka suomalaisia, etta
mosambikilaisia herkkuja. Maistoin Matapaa, makeahkoa
pinaattikeitonnakoista kastiketta, joka tehdaan lehdista,
kookosmaidosta yms. Voi ei, taas puhun ruuasta..no, Oli mukava
tavata suomalaisia ja vaihtaa ajatuksia. Toiset ovat jattaneet virkansa
suomessa ja tulleet tanne seuraten sydantaan. En tieda kylla viela
mihin se minun sydameni minut vie, ehka kuitenkin takaisin tampereelle.
Olen ruskettunut kylla kiitettavasti! taalla pelkka kavely kadulla voi
polttaa ihoa. mina en ole palanut, mutta kylla aurinkorasvaa on
kaytettava. Olen loytanyt ihania toreja, joista loytaa kaikenlaista
jannaa. Minulla on pikkuletit ja yksi paikallinen luuli minuakin jo
paikalliseksi :) vai lieko vain kohteliaisuus...Letitys vei koko
lauantaipaivan aikaa, kahdeksan tuntia istumista! Uinut olen,
kirjoittanut, piirtanyt, kavellyt ja saanut voimaa niista asioista
mista kotonakin. Taalla voi kylla tehda samoja asioita kuin
suomessakin kesalla, ja paljon muuta. Juho, sain kirjeen postiin
viimeinkin! Taalla palvelu on vahan omituista, kun on suomessa tottunut
sellaiseen ylitehokkaaseen toimintaan. taalla ei ole kiire mihinkaan,
joka johtaa minut vaivaannuttaviinkin tilanteisiin kun ei tieda mita
seuraavaksi tapahtuu. esimerkiksi siella postissa oli monta
virkailijaa, jotka vain tarinoivat keskenansa ja siina sivussa yritin
jotenkin hoitaa omaa asiaani..
Olemme tutustuneet naapureihin ja olleet paivallistamassa heidan
luonaan. Toisen naapurin pikkulapset ovat aivan herttaisia ja
hymyilevaisia ja yrittavat kovasti jutella. Taalla ihmiset ovat tosi
avoimia eika koti ole mikaan piilopaikka vaan sinne on vieraat
tervetulleita. ihmiset ovat paljon ulkona ja kadun varsilla
istuskellaan kaikessa rauhassa ja eletaan elamaa rupatellen tuttavien
kanssa. kiireettomyydessa on kylla hienoja puolia, yksi niista on se,
etta on aina aikaa auttaa toisia. mekin olemme tuolla pyorineet
eksyksissa ja aina ollaan saatu 10+ palvelua tavallisilta
kaduntallaajilta. taalla eletaan hetkessa, eika missaan
minuuttiaikataulussa. otetaan vastaan se mika tulee.
Kaikki uusi ja ihastuttava eivat kuitenkaan vie ikavaa pois! koti on aina koti :)
Saana
ps. olen ollut ihan terveena! kiitos korkeimman ja hyvan terveysvalistuksen :)
keskiviikko, 22. helmikuu 2006
Kommentit