Bom Dia amigas!

Nettikahvilan kanta-asiakas taas asialla:) paitsi,etta ei taalta saa kahvia.. On taas tapahtunut niin kovasti asioita, etta en tieda mista aloittaisin.

Tama on ihmeellinen maa. Eilen olin paikallisen ystavan kanssa ajelemassa keskustan ulkopuolella "bairroissa", hokkelialueilla. Kavimme myos toreilla. kaupungin suurin torialue, Xipamanine on tuhkatiheaan taynna kojuja, joiden sokkeloisissa kaytavissa tunsin itseni varsin avuttomaksi enka olisi varmasti loytanyt tieta ulos torialueelta omin pain. hygienia on kylla mitatonta, tiet olivat paallystetty jatteilla, kalan ja suitsukkeiden tuoksut seka kova halina ja vaen tungos eivat houkutelleet jaamaan ostoksille. Paasin tutustumaan ystavani kotikylaan ja nain hanen pikkuruisen asuntonsa. Ihmiset ovat ihanan elavaisia ja huolettomia. Olenkin ajatellut kuinka paljon rikkaampaa elama saattaa olla ilman maallista mammonaa. Ihailen sita vapautta, missa ihmiset elavat kun ei ole suuren omaisuuden taakkaa huolehdittavana. Toisaalta olen kiukkuinen taman maailman epatasa-arvolle! On todella tekopyhaa toitottaa kaikkien ihmisten tasa-arvosta kun nakee etta todellisuus on aivan toista, ainakin aineellisen hyvinvoinnin nakokulmasta. Kuitenkin onnellisuus on jotakin muuta...

Olimme viikonloppuna Inhaca islandilla, 2,5 tunnin laivamatkan paassa olevalla saarella. Se on suosittu viikonloppuviettopaikka ja aivan taivaallisen kaunis! Seuraavaa kertaa varten on kylla varattava majoitus jostakin, koska kulutimme epatoivoisia tunteja etsien kohtuuhintaista majapaikkaa saarelta. Ihmiset ovat kylla ystavallisia ja vanhempi etela-afrikkalainen maailmanmatkaaja majoitti meidat edullisesti omassa mokissaan. Kuulimme samalla hanen elamantarinaansa..villia! Elamaa voi viettaa niin monella tavalla ja ei voi kuin ihailla toisten rohkeutta! Saa oli mita loistavin ja nautimme lammosta ja luonnon kauneudesta. Naimme paikallista tanssiteatteria, soimme ihanan kala-illallisen auringon laskiessa Intian valtameren taakse, paasin snorklaamaan ja nain varikkaita kaloja ja korallia, olin merisairaampi kuin koskaan aikaisemmin pienen paatin heittelehtiessa aallokossa. Paluumatkalla laivan irtautuessa laiturista katselin pikkupoikia, jotka kalastivat resuisissa paidoissaan, hyppivat uimaan mereen ja pitivat hauskaa. Siina oli jotakin sellaista aitoa elamaniloa, jota joskus saa hakea kissoin ja koirin oman arjen harmaudesta.

"vaikka mustavalkoinen ois maailma, silti oikeus on meilla kaikilla, nahda sateenkaaren varisia unia..."  

Saana