Heippa,

Mita kuuluu?
Taalla neljannestakin kuukaudesta kohta selvitty. Pikkaisen vinhaa... tavallaan aika on kylla mennyt madellen, mutta jotenkin tuntuu hassulta etta kohta on jo kesakuu...ja lahdin suomesta jo helmikuun alussa...

Olen viime viikot pakertanut opinnaytetyon parissa ja tuntuu etta aika loppuu kesken. on paljon mielenkiintosia jarjestoja joissa vois vierailla ja tuntuu etta on vaikea rajata aihetta. Olen tykannyt kovasti opettaa nuoria ja kylla niita tulee ikava kun pitaa lahtea. Jotkut nuorista jaavat varmasti erityisesti mieleen ja toivoisin etta voisin joskus tulevaisuudessa tavata heita uudestaan ja nahda mita heille kuuluu. Unelmia on, toivottavasti ne toteutuvat, niin heilla kuin minullakin...

Olimme viime viikonloppuna Inhambanessa, n. 500 kilometria ylospain aivan ihanalla Tofo- beachilla. Hiekkaa silmankantamattomiin, turkoosi Intianvaltameri syoksi aaltoja rantaan ja aurinko paistoi lampimasti. Oli ihana paasta lomailemaan ja pois taalta suurkaupungista. Maputosta on jo mennyt vahan maku... Minakin paasin uimaan miehenmittaisissa aalloissa ja valilla vahan pelottikin. Rannalla tutustuin kulkukoiriin jotka seurasivat meita uskollisesti melkein majapaikalle asti. Inhambane on mandariinikaupunki, siella tienvierustat varittyvat oransseiksi kun mamat myyvat hedelmia. Maistoin myos oikeaa kookosmaitoa ja ei se kylla haavia ollut...piti kai sitakin kokeilla ja leikkia afrikkalaista :) Oli kylla tosi viihtyisa viikonloppu.

Reissut jatkuvat, huomenna lahdetaan Swasimaahan, toistamiseen. Nyt varataan vaan enemman aikaa ja kiva menna kun tietaa vahan itsekin mihin on menossa. Mennaan Ezulwini valleyhin, pieneen kylaan  ja toivottavasti paastaan kulkemaan luonnonpuistossa jalkaisin tai pyoralla.

Taalla tama elama jatkuu ennallaan. Suomalaisia opiskelijoita on tullut lisaa tanne ja oma olo alkaa jo kaantya lahdon puolelle... outoa. Juho tulee onneksi ihan pian!

Halauksia ja lampenevia ilmoja (hehee, kuulin etta siella on taas ilmat viilentynyt...).

Saanalta